Aloitan syyskuussa Lahden ammattikorkeakoulussa keho-orientoituneen lyhytterapeutin opinnot.
Sinne hakiessani piti palautella mieleen sitä, mitä kaikkea olen aurinkoa kiertäessäni tehnyt ja mikä kaikesta siitä on koulutuksen kannalta oleellista ja tärkeää. Tähän muistutteluun sain ilokseni myös kanssamatkalaisilta tukea.
Matkani kohti terapeutin työtä on alkanut omasta pitkästä psykoterapiastani. Tuolloin, reilu parikymppisenä, en toki vielä ajatellut tekeväni joskus hoitotyötä.
Myöhemmin heräsi uteliaisuus siihen, onko olemassa muita, jotka voisivat samaistua kokemuksiini ja minä heidän. Sattumien kautta löytyi iso joukko ihmisiä, joiden kanssa tämä toteutui.
Näiden heimolaisten kanssa syntyi Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry sekä tuolloin luotsaamani kustannusyhtiö. Niiden tarkoituksena oli tehdä emotionaalisen traumatisoitumisen ja dissosiaation aihepiirejä tutuiksi kansallisesti ja kansainvälisesti sekä luoda vertaistukiyhteisöjä.
Kiersin kokemusasiantuntijana luennoimassa aiheista ympäri Suomea ja Eurooppaa. Kaiken keskiössä oli vertaisuus ja yhdessä rakentamamme yhteisö.
Noina vuosina tapasin valtavan määrän erilaisia terveydenhoitoalan ihmisiä monenlaisissa asemissa ja rooleissa. Suomen terapiaskene tuli minulle näkyväksi hyvine puolineen ja kehityskohtineen. Opin etiikan tärkeyden.
Kuusi vuotta olen nyt kohdannut ihmisiä koulutettuna hierojana vastaanotollani. Olen pyrkinyt jatkokouluttautumaan ja opiskelemaan itsenäisesti niin, että pystyn vastaamaan asiakkaideni haasteisiin mm. pitkittyneen kivun ja erilaisten rasitusoireiden hoidossa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja kestävästi.
Tulevat opinnot tukevat edelleen tätä kehitystä ja tuovat työhöni huomattavan määrän lisää syvyyttä ja vaikuttavuutta.
Innolla siis odotan, mitä tuleva tuo tullessaan. Kivaa saada olla taas hetki opiskelija.
